Tästä aiheesta on kirjoteltu jo melko paljon ja monesta tuutista, mutta teki mieli vuodattaa omat tuntemukset asiasta. Sillon ku minä olin nuori, nuorempi, oli joidenkin teinityttöjen muotivillityksenä ns. Thinspiration, "ideologia", joka ihannoi sairaalloista laihuutta. Thinspiration sivustoille postattiin kuvia superlaihoista malleista, julkkiksista tai normaaleista henkilöistä, jotka esittelivät antaumuksella kylkiluitaan kameralle. Pienellä googlen haulla hakusana "Thinspiration" tuottaa 1 870 000 hakutulosta. Okei, entäs tämä manttelinperijä, Fitspiration? Kokeillaas. Hmm. 946 000. Elikkä hyvää vauhtia tämä huippuidis on tulossa perässä.

Muistelen lukiessani Thinspiration sivustoja ajatellessani, kuinka sairaita nämä ihmiset on mieleltään, vähän ehkä rinnastettavissa siihen että joku perustas Canceration-sivuston, jossa mietitään yhdessä keinoja saada mahdollisimman tappava ja massiivinen syöpä? Kuitenkin kykenin ymmärtämään jollain tavalla sitä sairasta maailmaa, joka antoi kuitenkin anoreksiasta melko ruususen kuvan. Ollaan laihoja, kauniita, täydellisiä ja hallitaan kaikkea. Surullista oli, miten monta teinityttöä humputukseen hurahti.

Noh, entäs tämä Fitspiration sitten? Pienempi paha ehkä, sanosin. Nykypäivän ylipainoista kansaa sais näkyä kyllä enemmän kuntosalilla kuin vetämässä lähikapakassa bisseä ja poimimassa ostoskärryyn lenkkimakkaraa. Silti jokin tässä mättää. Kuinka nykyään yhä useampi tyttö alkaa treenaamaan kaiken maailman bikini fitness ja fitness kisoihin? Ennen pikkutytöt halus olla missejä, kohta jotain fitness missejä? Millon tulee Miss Bikini Fitness-barbi, vatsassa irrotettava sikspäk-levy kisakautta varten? Miksi tuossakin pitää kaikki vetää yli? On myös olemassa syömishäiriö nimeltä ortoreksia. Siinä ihminen ei voi syödä kuin tiettyjä ruokia, pelkää joutuvansa syömään "kiellettyjä" ruokia ja kuljettaa omia ruokiaan mukanaan. Hetkonen, kuulostaa ihan monelta tuntemaltani ihmiseltä? Eiku hetkonen, nehän vaan dieettaa.

Ymmärrän kyllä sen, että joillekin ihmisille kropan treenaaminen ja oma ulkonäkö on elämän prioriteetti, ja se on mulle ihan ok. Joskus mietityttää vaan, että kuka enää kohta välittää sisäisistä ominaisuuksista, kun ulkoiset nousevat ykköseksi joka asiassa? Eniten vituttaa Facebookin "Lälläslää, postasinpa nyt kuvan palkkarijuomastani, ja kuvan sykemittaristani joka ilmoittaa kuluttaneeni 1500 kaloria tänään, olen tuhat kertaa parempi ihminen ku te siellä sohvan pohjalla LOSERS???" Pitäkää vaan omana tietonanne ne, mua ei ainakaan kiinnostaa edes vähää alusta.

Itsekin pyrin syömään terveellisesti, treenaamaan ja pitämään ittestäni huolta. Silti en vaivu epätoivoon, jos syön joskus pullan tai käyn baarissa juomassa x määrän siideriä. Jotenkin nykyään tuntuu vaan että pitäs. Elämästä ei sais nauttia. Eikö uus muotivillitys vois olla kohtuus kaikessa (ration)?